Myytti masennuslääkkeistä ja itsemurhista

Myytti masennuslääkkeistä ja itsemurhista

Tiedeartikkelillaan ”Itsemurhia tehdään jouluisin ja 7 muuta harhaluuloa aiheesta” 8.4.2015 Helsingin sanomat pyrki poistamaan vääriä käsityksiä itsemurhista. Ehkä tärkein jäi kuitenkin oikaisematta. Suomessa törmää usein käsitykseeen, että masennuslääkkeitten käytön kymmenkertaistuminen 1990- luvulta alkaen on vähentänyt itsemurhien määrää. Asia on ajankohtainen sillä mm. Mielenterveyden keskusliitto toivoo tulevalta hallitukselta uutta itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Mikä on tähän sopiva malli? Lääketeollisuus ainakin mielellään osallistuu hankkeeseen.

Masennuslääkkeitten käyttäjistä suuri osa kokee niiden tuottavan heille itsetuhoisia ajatuksia:

” Muutama vuosi sitten työterveyslääkäri kirjoitti reseptin Cymbaltaa krooniseen selkäkipuun nostamaan kipukynnystä (ei siis masennusoireisiin). Käytin tätä lääkettä n. vuoden. Minulla tuli usein autoa ajaessa halu ajaa päin vastaan tulevaa rekkaa. Vaikka kaikki oli muuten hyvin ja kotona odotti mies ja kaksi kouluikäistä lasta! Muutenkin olo kuin zombiella. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta sitten selvisi, kuinka vaarallinen lääke tuo on, ja kuinka se mm. estää syvän unen jaksoja. Ei ihme, että väsytti! Myös lopettaminen oli vaikeaa ja sivuvaikutukset kurjia. Jouduin ottamaan sairaslomaa sivuvaikutusten vuoksi. Pelottava kokemus!”

 Monet tutkimukset tukevat käyttäjien käsitystä. Liverpoolin yliopiston vuonna 2014 ilmestyneessä tutkimuksessa 39 prosenttia SSRI:n käyttäjistä kertoi niiden aiheuttaneen heillä itsemurha-ajatuksia. Nuorten joukossa määrä oli 55 prosenttia. Masennuslääkkeet on liitetty moniin itsemurhiin.

Masennus tuntuu ilmiselvältä syyltä itsemurhiin, mutta tarkemmassa pohdinnassa asia mutkistuu. Masentuneista valtaosa on naisia. Samoin suurimman osan itsemurhayrityksistä tekevät naiset. Toteutuneiden itsemurhien tekijöistä kuitenkin valtaosa on miehiä. Yhteiskunnallinen tilanne, julkisuuden henkilöiden tarjoamat mallit, sosiaalisten kontaktien luonne ja tarjolla olevat keinot näyttävät kaikki osaltaan vaikuttavan itsemurhien toteutumiseen. Yhteiskunnan asenteiden muutoksilla hyväksyvämmiksi esim. homoseksuaalisuutta kohtaan näyttää olevan itsemurhia vähentävä vaikutus. Tämän tieteellinen todentaminen on kuitenkin vaikeaa.

Altistavatko masennuslääkkeet itsemurhille vai ehkäisevätkö ne niitä? nojaavapatsas

SSRI-aineet aiheuttavat itsemurhia

Netistä löytyy paljon kertomuksia lääkemuutosten laukaisemista itsemurhista. Lääkityksen aloittamiseen, annosmuutoksiin ja käytön lopettamiseen liittyy monien mielestä korostunut itsetuhoisuuden riski. Lääketeollisuus on peitellyt lääketutkimuksiin liittyviä itsemurhia ja vähätellyt niiden määriä. Satunnaistetuissa kokeissa itsemurhayrityksiä ja itsemurhia on ollut enemmän SSRI-lääkityillä kuin vertailluissa lumeryhmissä. Kattava meta-analyysi löysi 5,6 itsemurhayritystä enemmän SSRI-lääkityillä 1000 käyttäjävuotta kohden kuin lumelääkityillä.

Pätevän tiedon saaminen näistä tutkimuksista on kuitenkin vaikeaa. Itsemurhia on osoitettu tapahtuneen kyseisten tutkimusten aikana lääkityillä noin neljä kertaa enemmän kuin on raportoitu! Psykiatrian professori David Healy on tutkinut näitä väärinkäytöksiä laajasti.

Mustan laatikon varoitus

2003 FDA päätti vaatia kaikkiin SSRI-aineiden pakkauksiin näkyville niin sanotun ”black box warning” -laatikon. Siinä kerrotaan aineiden lisäävän lasten itsemurha-alttiutta.

2006 Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA arvioi uudelleen SSRI-aineet. Nyt he päätyivät siihen, että aineet altistavat itsemurhille ainakin alle 40-vuotiaita käyttäjiä. Tämäkin FDA:n arvio perustui lääketehtaiden antamiin tuloksiin, jotka ovat osoittautuneet täysin epäluotettaviksi. Joka tapauksessa 2007 FDA laajensi ”Black box” -varoituksen koskemaan myös nuoria ja nuoria aikuisia. Mikäli lapsille tai nuorille aineita annetaan, niin se edellyttää erityistä seurantaa. Kanadassa varoituksessa todetaan niiden lisäävän myös väkivaltaista käyttäytymistä. Suomessa mitään tällaisia näkyviä varoituksia ei ole annettu.

SSRI-aineet ehkäisevät itsemurhia

Toisaalta suurin piirtein samoina vuosikymmeninä kuin lääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut länsimaissa, ovat myös itsemurhamäärät vähentyneet useissa niistä. Tämä näyttäisi todistavan niiden itsemurhia ehkäisevän vaikutuksen puolesta. Helsingin Sanomat julkaisi muutama vuosi sitten tunteisiin vetoavan aukeaman mittaisen artikkelin, jossa kerrottiin, kuinka monen suomalaisen hengen nämä lääkkeet ovat pelastaneet.

Itsemurhat Suomessa

Erityisesti suomalaisten miesten itsemurhakuolleisuus on vähentynyt. 1950-luvulla Suomessa miehet tekivät eniten itsemurhia Euroopassa. 1990-luvulla tapahtui käänne. Naisten osalta maiden välinen vertailu osoittaa erilaisen kehityskulun. Nyt heidän itsemurhakuolleisuutensa on Euroopan toiseksi suurinta.

Itsemurhat Pohjoismaissa

Ruotsalainen selvitys Ruotsin rekistereistä havaitsi, että potilaiden itsemurhien määrä lisääntyi SSRI-lääkityksen aloittamisen jälkeen. Itsemurhia oli eniten 8–11 päivää SSRI:n käytön aloittamisesta. Tanskalainen professori Peter C. Gøtzsche esittää SSRI-aineiden lisäävän itsemurhien määrää. Käsityksensä hän perustaa mm. teollisuuden tekemien lääketutkimusten jälkeen tapahtuneiden itsemurhien määriin, joita ei mainita alunperin tutkimusraporteissa.

Suomi ja Ruotsi eroavat paljon pitkän aikavälin itsemurhatilastoissa

SUOMI_RUOTSI IM duo11769c

Jari Holopainen, Samuli Helama ja Timo Partonen Duodecim 2014;130(15):1536–44

 

1990-luvun alusta alkaen lääkkeiden määrääminen lisääntyi voimakkaasti kaikissa Pohjoismaissa. Itsemurhat ovat Pohjoismaissa yleensä vähentyneet, mutta eri maissa eri aikoina. Vain Suomessa itsemurhien määrän vähentyminen osuu melko hyvin yhteen masennuslääkkeiden käytön suuren yleistymisen kanssa. Ruotsissa ja Tanskassa itsemurhien määrä kääntyi laskuun jo 80-luvun alussa. Norjassa on perinteisesti tehty vähän itsemurhia, ja niiden väheneminen entisestään alkoi 80-luvun puolivälissä. Suomessa käänne parempaan tapahtui 90-luvun alussa. Islannissa itsemurhien määrä on säilynyt vakaasti korkeana huolimatta lääkkeitten käytön kymmenkertaistumisesta.

Norjalais-australialainen tutkijaryhmä Zahl ja muut analysoi pohjoismaiset tilastot eikä löytänyt mitään viitteitä siitä, että itsemurhien määrän väheneminen liittyisi masennuslääkkeiden käytön yleistymiseen. Tutkimus julkaistiin arvostetussa British Medical Journal of Psychiatryssa vuonna 2010.

Itsemurhat Euroopassa

Itsemurhakuolleisuus lisääntyi useissa Euroopan maissa 1980-luvulla ja on nyt palautumassa sitä edeltäneelle tasolle. Väheneminen alkoi yleensä jo vuosikymmen tai kaksi ennen masennuslääkebuumia ja on jatkunut samankaltaisena. Osassa Eurooppaa, esim. Portugalissa, Islannissa, Kreikassa ja Espanjassa, ei voimakas masennuslääkkeiden käyttöönotto näytä tuoneen tilastoihin mitään myönteistä muutosta, vaan itsemurhien määrä on pysynyt vakaana tai lisääntynyt.

Taloudelliset suhdanteet tuntuvat vaikuttavan itsemurhien määrään, mutta suhde ei ole yksiselitteinen. Yleensä taloudellisen taantuman aikana itsemurhien määrä laskee. Tätä on selitetty sillä, että kun kaikilla menee kurjasti, masentuneen kärsimys ei ole niin silmiinpistävää. Siten se on helpompi sietää.

Itsemurhat maailmassa

Itsemurhia tapahtuu ympäri maailmaa. Niiden yleisyys vaihtelee kuitenkin paljon sekä maittain että ajanjaksoittain. Terveydenhoito länsimaistuu, ja myös aktiivisia kampanjoita itsemurhien ehkäisemiseksi toteutetaan yhä useammassa valtiossa.

Tutkimus 191 maan itsemurhakuolleisuudesta ja terveydenhoidosta nosti esiin haastavia kysymyksiä. Itsemurhien määrä korreloi vahvimmin psykiatrien ja psykiatristen sairaansijojen määrän kanssa. Mitä enemmän psykiatreja ja psykiatrisia vuodepaikkoja kyseisessä maassa oli, sitä enemmän tehtiin myös itsemurhia. Tutkimuksen tulos ei ole aivan yllättävä. Se on samankaltainen useiden aiempien kanssa. Kriitikot ovat jo kauan kiinnittäneet huomiota psykiatristen hoitojen huonoihin tuloksiin ja potilaan ”urapolun” synkeyteen. Onko hyvää tarkoittavasta hoitojärjestelmästämme enemmän hyötyä vai haittaa?

Mitään selviä syy- ja seuraussuhteita ei tällaisista tilastotutkimuksista löydy. Tutkimuksen tekijät suosittavat kuitenkin koko väestön hyvinvointia lisääviä toimia sen sijaan, että hoidettaisiin vain yksilöitä.

Johtopäätös

Itsemurhien kokonaismäärä on vähentynyt Suomessa samaan aikaan, kun masennuslääkkeiden käyttö on suuresti lisääntynyt. Samanaikaisuus ei kuitenkaan välttämättä merkitse syy–seuraus-suhdetta. Jäätelön syöminen ja hukkumiskuolemat kasaantuvat tilastollisesti samoille kuukausille. Silti jäätelön käyttöä ei tästä syystä pyritä rajoittamaan. Samanaikaisuus itsemurhien vähenemisessä ei ole yleismaailmallista, vaan liittyy nimenomaan suomalaisiin miehiin. Itsemurhien voimakas lisääntyminen 50 vuotta 1990- luvun alkuun saakka on edelleen ilman selitystä. (Se tuskin johtui masennuslääkkeitten puutteesta!) 1990-luvun alusta alkaen Suomessa on tehty ansiokasta itsemurhien ehkäisytyötä, minkä ansioksi itse ajattelen osan hyvästä kehityksestä.

Satunnaistetut lääketutkimukset eivät anna varmaa kuvaa asiasta, sillä itsemurha on onneksi melko harvinainen tapahtuma. Itsetuhoajatuksia ja itsemurhayrityksiä koetilanteissa lääkitys on aiheuttanut. Lääketeollisuus on tarkoituksellisesti pyrkinyt antamaan aivan väärän kuvan itsemurhien määristä ainakin joissain todennetuissa tapauksissa.

Mahdollisesti SSRI-aineet sekä altistavat itsemurhille että ehkäisevät niitä. Osassa itsemurhista ne ovat laukaiseva tekijä, joitain itsemurhia ne ehkä estävät. Itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät selvästi niitä käytettäessä, mutta on kuitenkin epäselvää, lisääntyvätkö toteutuneet itsemurhat.

Itsemurhatilastojen valossa lääkkeiden vaikutus näyttää olevan pieni. Muut kulttuuriset tekijät vaikuttavat toteutuneiden itsemurhien kokonaismäärään niitä enemmän.

 

 

 

 

lähteitä:

Fergusson D, Doucette S, Glass KC, et al. 2005. Association between suicide attempts and selective serotonin reuptake inhibitors: systematic review of randomised controlled trials. BMJ 2005; 330: 396

Psykiatrian professori David Healyn laaja käsittely itsemurhista ja masennuslääkkeistä: Healy D. Let Them Eat Prozac. New York: New York University Press; 2004

Reseland S, Le Noury J, Aldred G, Healy D (2008). National suicide rates 1961–2003: further analysis of Nordic data for suicide, autopsies and ill-defined death rates. Psychotherapy and Psychosomatics 77, 78–82

itsemurhat Euroopassa:

Jari Holopainen, Samuli Helama ja Timo Partonen Duodecim 2014. . 1950-2009 ;130(15):1536-44

itsemurhat maailmassa:

 A.P. Rajkumar, E.M. Brinda, A.S. Duba, P. Thangadurai, K.S. Jacob 2013: National suicide rates and mental health system indicators: An ecological study of 191 countries Volume 36, Issues 5–6, September–December , Pages 339–34 International Journal of Law and Psychiatry.

Shah, A., Bhandarkar, R., & Bhatia, G. (2010). The relationship between general population suicide rates and mental health funding, service provision and national policy: a cross-national study. The International Journal of Social Psychiatry, 56. 

 

 

2 thoughts on “Myytti masennuslääkkeistä ja itsemurhista

  1. Utelias

    Tuota 1990-luvun vaihteen paikkeilla ollutta itsemurhapiikkiä selittää ehkä osaltaan se että silloin suurten ikäluokkien miehet olivat aktiivisimmassa itsemurhaiässä.

  2. T. H. Hukka

    Toimin mielenterveystyössä psykologina. Asiakkaani luvalla kerron seuraavan esimerkin. Nainen oli saanut diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Häntä oli kehotettu aloittamaan SSRI-lääkitys, mutta hänelle ei järjestetty keskustelutukea lyhytaikaisen ”kriisituen” jälkeen. Muutamien viikkojen harkinnan jälkeen nainen aloitti lääkityksen puolella annoksella. Jo ensimmäisen viikon jälkeen nainen huomasi itsessään aggressiivisuutta, jollaista ei koskaan aiemmin elämässään ollut kokenut. Samalla hän koki pelottomuutta ja välinpitämättömyyttä, ja tunnetta, ettei haittaa, vaikka toinen pieksäisi hänet, tai tappaisi hänet. Lisäksi hänelle tuli ajatuksia kuolemasta ja itsensä tappamisesta. Itsensä tappamisen ajatus ”ei tuntunut miltään”; ”Ihan sama vaikka kuolisi.” Yhdistettyään ilmenneen ”turran olon” ja epätavalliset aggressionpurkaukset lääkityksen aloittamiseen hän päätti omin päin alkaa vähentää annosta ja lopettaa lääkityksen, ja pyysi itselleen keskusteluapua.
    Pohdiskelin, miten ihmisen traumamuistot saattavat päästä pintaan ja muuttua toiminnaksi, jos jokin ”turruttaa” aivotoimintaa siten, että yllykkeitten hillintä ei onnistukaan, ja myötätunto ”katoaa”. Pohdin myös, voiko esim. itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmista kärsivillä ihmisillä esiintyä enemmän tällaisia lääkityksen ”provosoimia” aggressionpurkauksia kuin ”tavallisilla” masentuneilla? Törmään rutiininomaiseen masennuksen lääkitsemiseen omassa työssäni liian usein. Monet käyttävät lääkkeitä todellakin vuosia, ja ei-toivottuja vaikutuksia ilmenee, mutta lääkärit eivät välttämättä ota uskoakseen näitä sivuvaikutuksia. Arvelen että suuri osa mielenterveyspuolen lääkityksistä on aloitettu liian kevein perustein, lääkkeitä määrätään lisää lääkkeitten sivuvaikutuksiin, ja ihmiset ovat ansassa, kun eivät uskalla vähentää tai lopettaa lääkityksiään ilman lääkärin tukea, eivätkä lääkärit tässä asiassa heitä aina tue, ainakaan julkisella puolella. Muutosta todella kaivataan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *