Masennuslääkitys ja väkivalta

linesBloggari kirjoitti 21.3.2015:

Tänään Pasilassa kävellessäni minulle tuli halu lyödä vastaantulijaa kasvoihin. Sieltä jatkoin kauppakeskus Kaareen. Ruokabaarissa tuli mieleen, että mitä jos tönäisisin jakkaralla istuvan naisen kumoon. Seuraavaksi sain ajatuksen tönäistä kainalosauvoilla kulkevaa miestä takaapäin. Yöllä olin herännyt ajatukseen, mistä saisin hyvän veitsen, jolla puukottaa sopivaksi katsomaani henkilöä. ” ….

”Viime viikolle saakka olin pitänyt yllä kuvatun laisia mielteitä itsestäänselvyytenä. En oikeastaan ollut miettinyt, olivatko ne osa persoonaani vai eivät. Viime viikolla sattumalta keskustelin antidepressanteista ja antipsykooteista yhden henkilön kanssa. Hän oli minua nuorempi nainen. Hän kertoi, kuinka SSRI-lääkkeitä syödessään hän olisi halunnut tönäistä miehen naama edellä katuun raitiovaunusta. Hän oli huomannut murhanhimoisten ajatusten johtuvan syömistään lääkkeistä. Lopetettuaan lääkkeensä nämä mielteet olivat hävinneet. Tämä keskustelu avasi silmäni, ja sen jälkeen olen ollut poissa tolaltani. Minäkin nimittäin olen SSRI-käyttäjä, ja syönyt niitä jo yhdeksän vuoden ajan!”

Tämä blogi-kirjoitus on levinnyt vauhdilla sosiaalisessa mediassa.

 

Aiheuttaako masennuslääkitys aggressivista ajattelua?

Itsetuhoisia ajatuksia masennuslääkitys aiheuttaa. Suurimman selvityksen mukaan, joka julkaistiin 2014, SSRI – aineet aiheuttivat itsetuhoisia ajatuksia 39 prosentille kaikista käyttäjistä ja 59 prosentille nuorista. (Suomessa törmää joskus käsitykseen, että masennuslääkkeet vähentäisivät itsemurhien määriä. Tämä on erhe.) Tunteiden katoamista on 60 prosentilla ja välinpitämättömyyttä muiden tunteista 40 prosentilla käyttäjistä. Haittavaikutuksia oli sitä enemmän mitä nuorempia käyttäjät olivat ja mitä kauemmin aineita oli käytetty. Eniten haittoja tuottavat aineet olivat venlafaksiini (SNRI) ja paroksetiini. Bloggaajan käyttämä aine sisältää nimenomaan venlafaksiinia.

Tieteellisiä tutkimuksia väkivaltaisesta, toisiin suuntautuvasta ajattelusta aineiden käytön seurauksena on vaikea löytää. Ilmiö on melko yleinen ja se on johtanut mm. lääkeisiin liitettyihin varoituksiin, mutta lukuja sen yleisyydestä ei oikein löydy. Se ei ole ollut suosittu tutkimuskohde.

 

Lääketutkimusten aineisto

Vuonna 1989 Josep Wesbecker ampui odottamattomasti kuoliaaksi 8 ihmistä ja haavoitti 12 muuta työpaikallaan USA:n Kentuckyssa. Wesbecker oli käyttänyt neljä viikkoa SSRI-ainetta. Kyseisen tuotteen valmistaja, lääkeyritys Eli Lilly, haastettiin oikeuteen. Yritys sopi tapauksen, mutta sen seurauksena tuli julkisuuteen yrityksen aineistoa, joka osoitti yrityksen tienneen aineen altistavan väkivaltaan. Myöhemmin myös GlaxoSmithKline on joutunut luovuttamaan asiaan liittyviä aineistojaan.

Brittiläinen professori David Healy on tutkinut laajasti SSRI-aineiden aiheuttamaa itsetuhoisuutta ja väkivaltaisuutta. Kun hän tarkasteli lääketeollisuuden tutkimusaineistoja, hän havaitsi, että noin 5 prosenttia SSRI-lääkityistä masentuneista koehenkilöistä oli keskeyttänyt osallistumisensa tutkimukseen akatisian tai vastaavan kiihtymyksen vuoksi. 5 prosenttia on melko paljon, koska tutkimuksissa aineita käytettiin vain joitain viikkoja. Lumeryhmässä ilmiö oli harvinainen.

Akatisialla tarkoitetaan lääkkeen aiheuttamaa liikkumispakkoa. Tila voi olla sangen ahdistava, ja sen tiedetään altistaneen väkivaltaan ja itsemurhiin. Tärkeimpänä oireena on suuri levottomuuden tunne, tuskaisuus ja pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja. Akatisiaa poteva voi joutua kävelemään koko ajan. Kokija voi tuntea menettävänsä hallinnan tunteen itsensä suhteen. Hän ei tunne enää olevansa oma itsensä. Tilaan voi liittyä myös unettomuus.

Akatisia altistaa väkivaltaisuudelle ja itsetuholle.

On kuitenkin selvää, että väkivaltainen mielikuvamaailma varsin harvoin johtaa väkivaltaisiin tekoihin. Psykologina oletan, että nimenomaan kyky tarkastella omia mielikuviaan ja yllykkeitään tekee mahdolliseksi päättää, kuinka niiden antaa vaikuttaa itseensä. Esimerkiksi alussa lainattu bloggaaja erittelee omaa mieltään poikkeuksellisen taitavasti.

 

Voiko yllykkeet muuttua teoiksi?

Professori David Healy on osallistunut asiantuntijana moniin oikeustapauksiin, joissa SSRI-aine on osoittautunut ainakin osasyylliseksi murhaan. Vuonna 2006 ilmestyneessä artikkelissa hän tarkasteli yhdeksää yllättävää murhatapausta, joissa masennuslääkkeillä ja erityisesti niiden laukaisemalla akatisialla vaikutti olevan keskeinen rooli. Neljässä tapauksessa oikeus totesi SSRI-aineen olleen ainakin osasyyllinen murhenäytelmään. Tapauksille on tyypilllistä tappajan silmitön aggressio, johon liittyy täydellinen välinpitämättömyys muiden kärsimyksistä. Kiihkeä levottomuus tuntuu tekijästä itsestään oudolta. Hän katsoo toimintaansa sivusta.

 

Näkyviä tapauksia

Viime vuosina keskustelu masennuslääkkeiden väkivaltaa aiheuttavista vaikutuksista on kiihtynyt. Etenkin ns. kouluampumisten yhteydessä on todettu lähes säännöllisesti ampujien käyttäneen lääkkeitä ja heidän käyttäytymisensä muistuttaneen aineiden tunnettujen sivuvaikutusten seurauksia. Valitettavasti tapauksia on sattunut useita Suomessakin. Aiheen puolueeton tarkastelu on mahdotonta, koska se on aivan liian arka ja tunteita kuohuttava. Terveydenhoidon piiristä todetaan heti, että väkivallantekijöitä on hoidettu normaalien ohjeitten mukaan, toisin sanoen syy on yksin potilaissa. Toinen tapa olisi asettaa Suomen yleiset hoitotavat tarkasteluun. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO ei suosita SSRI aineiden käyttöä nuorille henkilöille.

Netissä löytyy tietoja tuhansista väkivaltatapauksista, joissa väkivallanteon näyttää selvästi laukaisseen SSRI-aine. Väkivaltatapahtumat liittyvät yleensä lääkkeen käytön aloittamiseen, lopettamiseen tai annostuksen muuttamiseen. Erityisen alttiita masennuslääkkeiden laukaisemalle väkivalltaisuudelle ovat nuoret. Aihe nousi erityisesti esiin Columbinen – tapauksen yhteydessä. Elokuvaohjaaja Michael Moore tutki tapausta. Oheisessa videohaastattelussa hän kertoo käsityksensä. Kanadassa SSRI-aineiden pakkauksissa on näyttävät varoitukset siitä, että aine voi aiheuttaa nuorilla väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta.

 

Suomessa

Suomessa keskustelu on ollut melko vaimeaa, vaikka siihen olisi ollut paljon aihetta.

Lääkintöneuvos, psykiatri ja emeritusylilääkäri Tapani Sipilä on kyllä varoittanut masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista. Hänen mukaansa mielialalääkkeiden syönnin sivuvaikutuksena itsetuhoinen käyttäytyminen ja aggressiivisuus voivat lisääntyä. Potilaalla voi hänen mukaansa myös ilmetä uppiniskaista ja vastahakoista käytöstä.

Sivuvaikutus on vaarallinen silloin, jos nuori on jo valmiiksi raivon partaalla ja tulee lääkityksen vuoksi ehkä vielä vihaisemmaksi. Mikäli hän ottaa siihen vielä alkoholia tai jotain huumetta, ja jos hän vielä saa sopivasti ampuma-aseen käsiinsä, voi tulla tosi surullisia tapahtumia”, totesi Sipilä Ylen uutisille heinäkuussa 2012.

Tapani Sipilä on ollut todistajana mm. Hyvinkään ampumistapauksessa. Hyvinkääläinen nuori oli käyttänyt SSRI-aineita ennen ampumistapausta, ja tapaus näyttää esimerkiltä, mitä SSRI-aineet pahimmillaan voivat saada aikaan. Hänet tuomittiin syyntakeisena vankilaan teoista, jotka oli tehty mieleen vaikuttavan lääkkeen vaikutuksen alaisena.

 

Aito ja vakava haittavaikutus

2010 julkaistiin kattava selvitys väkivaltatapauksista, jotka liittyivät jonkin lääkkeen käyttöön USA.ssa. Tutkimuksessa verrattiin kaikkia USA:n markkinoilla olevia lääkkeitä. Aineistona oli FDA::n eli USA:n lääkeviranomaisen raportit. Tutkijat listasivat kaikki lääkkeet vaarallisuuden mukaan. Masennuslääkkeet sijoittuivat kärkeen. SSRI-aineet fluoksetiini ja paroksetiini olivat toinen ja kolmas listalla.Venlaflaxiini oli listalla yhdeksäs. Tutkijoiden mukaan toisiin kohdistuva väkivalta on aito ja vakava haittavaikutus, joka liittyy masennuslääkkeisiin.

22 thoughts on “Masennuslääkitys ja väkivalta

  1. Nytkaikkihyvin!

    Erittäin hyvä kirjoitus ja ihanaa, että asiasta puhutaan! Itsen kärsin aikanani masennuksesta ja monen muun lääkekokeilun jälkeen lääkäri määräsi minulle venlafaksiinia 300mg (mikä taitaa olla suurin määrättävä annostus). Olin tuolloin 19-vuotias ja lievästi alipainoinen. Lääkäri vaikutti olevan kyseisestä lääkkeestä varsin innoissaan, kun kehuikin sitä tämän hetken parhaaksi lääkkeksi masennukseen. Kuitenkin tuon lääkityksen aikana kaihot kuoleman pohdinnat muuttuivat kunnon suunnitelmiksi ja ”sen suuren päivän” asettamiseen, sairaalaanhan siitä sitten onneksi joutui. Exälläni kävi melkeinpä samalla tavalla, kyseisen lääkityksen aikana kuolema oli aivan porteilla. Ehkä kuitenkin mietityttävin tapaus kävi ystävälleni, jolle diagnosoitiin masennus ja määrättiin venlafaksiinit ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen(!). Muutaman viikon jälkeen hän yritti itsemurhaa. Tästä jonkin ajan kuluttua ystäväni kävi toisella lääkärillä, joka totesi, että hänellä on kyllä masennuksen sijaan ADD.
    Omista ja lähipiirin kokemuksista ei vielä mitään empiirisiä tutkimustuloksia saada aikaan, mutta kirjoitus laittoi jälleen miettimään sitä, että miksi tällaista lääkettä määrätään _yhtään kenellekään_.

  2. Minna

    Hyvä kirjoitus. Itse olen ihan ’maallikkona’ viime aikaisia tapahtumia seuranneena alkanut epäillä samaa. Meillä on poika, jollaon mm. masennusta ja itsetuhoista ajattelua. Hänelle tarjottiin jo alle 10-vuotiaana masennuslääkkeitä. Me vanhemmat emme suostuneet vaan häntä on hoidettu onnistuneesti terapialla.
    Oma kokemus: muutama vuosi sitten työterveyslääkäri kirjoitti reseptin Cymbaltaa krnooniseen selkäkipuun nostamaan kipukynnystä (ei siis masennusoireisiin). Käytin tätä lääkettä n. vuoden. Minulla tuli usin autoa ajaessa halu ajaa päin vastaatulevaa rekkaa. Vaikka kaikki oli muuten hyvin ja kotna odotti mies ja kaski kouluikäistä lasta! Muutenkin olo kuin zombiella. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta sitten selvisi, kuinka vaarallinen lääke tuo on, ja kuinka se mm. estää syvän unen jaksoja. Ei ihme, että väsytti! Myös lopettaminen oli vaikeaa ja sivuvaikutukset kurjia. Jouduin ottamaan sairaslomaa sivuvaikutusten vuoksi. Pelottava kokemus!

  3. Jussi Katajamäki

    SSRi-lääke estää aivosoluja imaisemasta serotoniinia takaisin. Välittäjäaine serotoniinin puutos aiheuttaa vaikean masennuksen oireita. Tämä lääke siis normalisoi aivojen toiminnan, niillä joilla on em. ongelma. On tutkittu, että lievässä masennuksessa ssri-lääkkeen teho on vain hieman lumelääkettä parempi. Tämäkin selittynee sillä, että käytännössä on mahdotonta vetää täysin tarkkaa rajaa lievän ja keskivaikean masennuksen välille. Asia on siis niin, että ssri-lääkkeellä ei ole mitään vaikutusta terveelle tai lievää masennusta sairastavalle ihmiselle. Usein myös luullaan, että ssri-lääke on päihdyttävä lääke. Ei ole. Jos olisi, niin niissä olisi kolmiomerkintä. Syy siihen, miksi ssri-lääke on saattanut laukaista jonkin teon löytynee siitä, että lääke palauttaa toimintakyvyn melko nopeasti ja ihminen ei ole siihen tottunut. Kun ihmisellä on masennuksen takia ollut kauan vihaa ja negatiivisia ajatuksia, niin lääke ei poista (heti) niitä pinttyneitä ja asentellisia ajattelutapoja, vaikka olo parantuisikin. Tämä asenne jää ikään kuin päälle ja toimintakyvyn palautuminen johtaa tekoihin.

    1. akukopakkala Post author

      Serotoniinin puutteella ei tutkimuksissa ole havaittu olevan vaikutuksia terveiden henkilöiden mielialaan. Se ei siis aiheuta vakavan masennuksen oireita. Erittäin lääkemyönteinen professori Erkki Isometsäkin on todennut, että 1990 luvulta alkaen on tiedetty että serotoniinin puutos teoria ei pidä paikkansa. SSRI ei normalisoi siten mitään vaan luo poikkeuksellisen tilanteen, jota vastaan keho pyrkii toimimaan. Oma serotoniinin tuotanto vähenee ja vastaanottavien serotoniini reseptorien määrä vähenee. Serotoniinin ylenmääräisyys vaikuttaa hyvin moniin kehon toimintoihin, koska serotoniini on hyvin yleinen välittäjäaine. Eniten sen reseptoreja lienee suolistossa. Käyttäjä usein huomaa yllättäviä reaktioita kehossaan ja mielessään. Serotoniinin lisäys lienee samankaltaisessa suhteessa masennukseen kuin alkoholi ujouteen. Alkoholi vähentää ujoutta, mutta harvoin ajatellaan ujouden ilmiönä johtuvan alkoholinpuutteesta veressä. Ei masennuslääkkeitä aluksi edes markkinoitu ”täsmälääkkeinä” masennukseen. Ne kaventavat ja muuttavat tunnekokemuksia ainakin osalla ihmisiä. Pulmallista on, että serotoniinin keinotekoisen pysyvän ylimäärän ja kehon sopeutumisen jonkinlainen tasapaino näyttää murtuvan jossain vaiheessa. Monet tutkijat – johdonmukaisimmin professori Giovanni Fava – ovat kauan esittäneet masennuslääkkeiden käytön altistavan masennuksen kroonistumiselle. Ajatus väkivaltaisuuden ja itsetuhon liittymisestä toimintakyvyn paranemiseen on yleinen. Tutkimustulosten ja käyttäjien kokemusten perusteella se ei pidä paikkaansa.

  4. Jussi Katajamäki

    Lääkkeitä käytetään itsensä takia. Jos joku kokee, että lääkkeestä on enemmän haittaa, kuin hyötyä, niin sitten ei kannata lääkitä itseään. On totta, että ssri-lääke kaventaa tunneskaalaa, mutta aika moni vaikean masennuksen kokenut valitsee mielummin sen vaihtoehdon. Asenneongelmaisilla ihmisillä tunteettomuus voi olla pahasta ja siihen tarvittaisiin terapiaa.

    1. akukopakkala Post author

      Tilanne ei ole ihan näin yksinkertainen. Kun vaikkapa nuori ihminen on onneton ja lääkäri määrää lääkkeet niin kyllä henkilö ne usein syö. Hän luottaa, että vaikka nyt tuntuu huonolta niin ehkä pian paranee kun terveydenhoito näin vakuuttaa. Eikä myöskään tiedä miten huono tilanne olisi ilman lääkkeitä. Kovin paljon tietoa ei kerrota valinnan pohjaksi. Eikä moni koe sitä valintatilanteeksi. Toivoisin siis, että kerrottaisiin erilaisista toimivista masennuksen hoitovaihtoehdoista asiakkaalle aina aluksi. Esiteltäisiin niiden todennäköiset hyödyt ja haitat. Asiakas tekisi niiden välillä valistuneen päätöksen, jota kunnioitettaisiin. Pulma on siinä, että lääkärit tietävät yleensä vain masennuslääkkeet ja terapian. Ja lääkärit tietävät yleensä itsekin hyvin vähän aineiden haittavaikutuksista. (Lääkärien täydennyskoulutuksesta vastaa pääasiallisesti lääketeollisuus). Potilaat tietävät paljon enemmän ja tämä tilanne on outo. Kuinka saada apua lääkevieroitukseen kun virallisesti koko pulmaa ei ole.

    1. akukopakkala Post author

      Toivoisin, että kaltaisiasi itsenäisesti asioita selvittäviä ja ajattelevia psykiatreja olisivat kaikki. Mitä menetelmiä tarjoat kun SSRI:tä et aloita?

  5. Affarentti

    Hyvä bloggaus.

    Ihmisten tulisi pohtia tarkoin ovatko SSRI (SNRI) lääkkeet ylipäätään tarpeellisia, vai voisiko olla mahdollista kehittää joitain luonnollisempia keinoja masennuksen hoitoon? Moniko lääkkeillä parantunut olisi parantunut kuitenkin samassa ajassa? Pitäisi paneutua enemmän masennuksen patologiaan ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin (kuten stressi).

    Suomessa on yllättävän vähän ihmisiä, jotka kyseenalaistavat lääkityksen. Linkitän nyt epätieteellisesti Wikipedian artikkeli kemiallisesta epätasapainosta http://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_imbalance joka siis näiden lääkkeiden myynnin taustalla on. Kuten havaitaan, hypoteesiä ei ole voitu todistaa oikeaksi, eikä sitä voida ikinä todistaakkaan. Neurotransmitterit (ts.serotoniini, dopamiini, noradrenaliini jne) osallistuvat vain signaalin välitykseen synapsista toiseen, ollen joko estäviä tai mahdollistavia signaaleita (EPSP tai IPSP) postsynaptisen synapsin suhteen.

  6. Jana

    Itse olen käyttänyt SSRI-lääkkeitä yli 20 vuotta vakavan masennuksen sekä paniikkihäiriön takia. Olen saanut valtavan helpotuksen kyseisistä lääkkeistä, pystyn elämään. Minulla ei ole ikinä tullut lääkkeiden kanssa minkäänlaisia agressiivisia tai itsetuhoisia ajatuksia. Tunne-elämäni ei ole latistunut ja tunnenh myös seksuaalista mielihyvää. Käytän hyvin pientä annostusta.

    Masennustilassa ja paniikkihäiriössä ennen lääkitystä en kyennyt muuta kuin makaamaan sängyssä enkä uskaltanut mennä edes ovesta ulos, elämä oli yhtä helvettiä. Sain lääkkeillä elämäni takaisin. Toki pieniä paniikkikohtauksia saan yhä vieläkin, mutta ne menevät hetkessä ohi.

  7. Pingback: Kertomuksia rohkeudesta, vieraana Aku Kopakkala | Radio Rapu

  8. Tuija

    Aivan loistavaa että vihdoinkin Suomessakin aletaan ylemmällä tasolla puhumaan vakavasti ja puolueettomasti mielialalääkkeiden haitoista. Maailmalla, etenkin Briteissä ollaan jo onneksi hyvinkin skeptisiä ”psykiatrian voittokululle” kun ei se ihminen tunnu parantuvat huolimatta vuosikausien lääkekuureista, parhaimmillaan pääsee vain työkyvyttömyyseläkkeelle ja pahimmillaan tappaa itsensä. Keroputaan malli ja esim. Framinghamin tutkimus osoittavat aukottomasti että mielialalääkkeet eivät tee muuta kuin sairastuta ja tapa. Kumma ettei paljoa puhuta siitä kuinka paljon kuolemia reseptilääkkeet aiheuttavat maailmanlaajuisesti, ovat tällä hetkellä top 3:na ja harva hetkauttaa edes korviaan.

    Kun ihmiskunta on ennen toista maailmansotaa pysynyt hengissä ja päässyt masennuksesta ja muista mielen ailahteluista yli ja oppinut elämään niiden kanssa, miksi se nykyään tuntuu kliinikkojen ja tavallisen kansan mielestä mahdottomalta tehtävältä mihin ei ole mitään muuta apua kuin pilleri..

  9. Saija

    Söin Cymbaltaa 9 vuotta. Lopetuksen jälkeen minulle kokeiltiin 3 eri lääkettä, kunnes päätin itse, että nyt loppui. Viime kesän aikana lopetin hiljaakseen lääkkeet pois. Olen kärsinyt hirvittävistä vieroitusoireista, enkä tunne olevani ”selvillä vesillä” vieläkään. Löydän itsestäni kaikki kuulemani cymbaltan haitalliset vaikutukset edelleen. Lyhytkestoinen muisti on parantunut ja sähköiskut vähentyneet, mutta muut vieroitusoireet löytyvät. Seksihalut on mennyttä ja saan raivokohtauksia. Raivokohtauksen aikana (voi kestää pari päivääkin), voisin hyvin tappaa, vahingoittaa tai tuhota arvokastakin, jopa läheisiä ihmisiä. Tuleeko minusta koskaan enää normaali?

    1. akukopakkala Post author

      Hyvä kirjoittaja. Hyvin todennäköisesti, ajan kuluessa, olosi normalisoituu. Kannattaa syödä hyvin terveellisesti, muistaa maitohappobakteerit ja liikkua säännöllisesti. Kaikkea hyvää sinulle.

  10. Olli Stålström

    Hei,

    Minusta on upeaa, että Aku Kopakkala uskaltaa nostaa esiin epäkohtia, jotka on piilotettu lääketieteellisen tutkimuksen yksipuolisen tulkinnan alle. Olen itse aikoinaan joutunut lääkebisneksen harhaan johtamaksi kun kiertelin 17 vuoden ajan anomassa rauhoittavia ja masennusta poistavia lääkkeitä eri lääkäriasemilta vuosina 1983-1990. Olin jäänyt pahaan koukkuun ahdistusta sitovan lääkkeen kanssa. Minulla on koko ikäni ollut syvä masennus, johon myös pyysin SSRI-lääkkeitä. Olen kuvannut kerjuumatkojani teoksessa Saanko olla totta? (Gaudeamus, 2011), jota on saatavissa parissakymmenessä pääkaupunkiseudun kirjastossa, joten sitä on saatavissa ilmaiseksi.

    Olen kuvannut matkaani heitteillejätöksi: kiireiset ja ylimieliset terveyskeskuslääkärit vain heittivät minua pillerireseptillä. Eivät kaikki kuitenkaan olleet ylimielisiä ja ahneita. Jopa siinä suuressa terveysbisneksessä, joka antoi Akulle potkut, oli monipuolisesti sivistynyt ja empaattinen vanhempi naislääkäri, joka pystyi antamaan minulle tukea vieroituksessa koukuttavasta alpratsolaamista. Ennen kaikkea, hän kuunteli minua tarkasti ja otti vakavasti tilanteeni. Ahdistuslääkkeen vähittäinen alasajo, avoin dialogi ja reilu suhtautuminen auttoivat minut vihdoin pääsemään eroon kaikista ahdistus- ja masennuslääkkeistä. Siinä oli myös tärkeänä apuna mielenterveysalan järjestöt ja tukiryhmät, joiden kirjoitusryhmiin osallistuin ja selvittelin. Olen hyvin kiitollinen minua tukeneille ihmisille eri mielenterveyssektoreilla. Minusta Aku Kopakkala on niin ammattitaitoinen ja empaattinen, että juuri hänen kaltaista ihmistä tarvitaan kuntoutustehtävissä. Rehellisyys on tärkeintä, ei saa salata psyykenlääkkeiden haittoja ettei käy niin kuin minulle, jonka sosiaalinen ja seksuaalinen elämä tuhoutui 1990-luvulla. Tänään asiani ovat korjaantuneet ja normalisoituneet, saatuani kognitiivista lyhytterapiaa ja palveluohjaajan rinnalla kulkemista. Nyt on minun vuoroni tukea Akun kaltaista terapeuttia muuttamaan maailmaa paremmaksi.

  11. Niko Seppälä

    Kenenkään kokemusta kiistämättä ja moittimatta kannattaa kuitenkin myös hieman pohtia seuraavia yhteyksiä. Mielialalääkkeiden käyttö kymmenkertaistui vuosina 1990-2011.

    https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/03/sadat-tuhannet-syovat-masennuslaakkeita/

    Jos mielialalääkkeet olisivat laajassa mitassa merkittävä väkivalta-ajatuksia lisääviä, voisi ajatella näin suurimittaisien lääkkeiden käytön lisääntymisen heijastuvan ainakin jossain määrin myös henkirikoksiin. Kuitenkin henkirikoksien määrän kehitys on pikemminkin laskeva.

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00277

    Vaikka keskustelu ei käsittelekään itsemurhia, on todettava, että myös itsemurhat ovat olleet Suomessa vuoden 1990 jälkeen laskusuunnassa, mikä ei tue esimerkiksi ajatusta, että mielialalääkkeet ainakaan lisäisivät itsetuhoisuutta.

    http://yle.fi/uutiset/itsemurhia_entista_vahemman_pohjois-suomessa/7132456

    Kaikki lääkkeet eivät useinkaan sovi kaikille. Potilaat eivät aina tule kuulluksi ominen henkilökohtaisine kokemuksineen. Kenties lääkärit uskovat liiaksi suuressa joukossa tilastollisten totuuksien oikeellisuuteen jokaisen potilaan kohdalla. Toisaalta – on väärin yleistää yksittäinen – vahvasti tunteita herättävä ilmiö myöskään asioiden kokonaiskuvaksi.

    1. akukopakkala Post author

      Mielestäni tutkimustulokset ovat aivan selvät siitä, että väkivaltainen ajattelu lisääntyy usein SSRI- aineiden käytön seurauksena. Jos myös keskustelee paljon käyttäjien kanssa, asiasta ei voi jäädä epäilystä. Sen sijaan on epäselvää kuinka yleisesti tämä ajattelu johtaa väkivaltaiseen t e k o o n. Yhteiskunnalliset ilmiöt yleensä, asennemuutokset jne. vaikuttavat niin paljon väestötason tilastoihin kun muuttujia on runsaasti, että ne eivät sovi päättelyn pohjaksi. Kokeellinen asetelma, seurantatutkimus jne. voivat antaa aidosti pohdittavaa.

      http://akukopakkala.fi/myytti-masennuslaakkeista-ja-itsemurhista/ blogissani olen käsitellyt tuota mainitsemaasi itsetuhoasiaa ja Suomessa tapahtunutta 1990- luvulla alkanutta osittain samanaikaista miesten itsemurhien vähenemistä. Ilmiö ei ole kansainvälinen vaan koskee Suomea. Esim. pohjoismaissa ei ole vastaavaa samanaikaisuutta. Ennen vuotta 1990 itsemurhat Suomessa lisääntyivät varsin voimakkaasti. Johtuiko se masennuslääkkeitten puutteesta? Kahden ilmiön osittainen paikallinen hetkellinen samanaikaisuus ei lainkaan osoita kausaalisuhdetta.
      SSRI-aineiden käytön yleisyys perustunee siihen, että lääkärit eivät perehdy alkuperäistutkimuksiin vaan saavat tiedot vahvasti lääketeollisuuden markkinointiviestinnän suodattamana. Lumetta ylittävää kliinisesti merkittävää hyötyä ei masennuslääkkeistä meta-analyysien perusteella ole. Esim. Khin et al 2012, joka on FDA:n itse tekemä. Suomen käypähoito- nojaa muista poikkeavaan Gibbons et. al. meta-analyysiin, joka valitettavasti perustuu virheeseen. Tähän perustuen meillä – WHOn kannan vastaisesti – suositellaan SSRI- aineita jopa lievään masennukseen. SSRI aineiden pitkäaikais- ja haittavaikutuksia on ei ole juurikaan tutkittu. Puoli miljoonaa suomalaista syö – monet sangen pitkäaikaisesti – aineita, joiden pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään kovin vähän. Käynnissä on siis varsin laajamittainen ihmiskoe. Joka tapauksessa haittavaikutuksia on paljon ja ne ovat vakavia. Asiaa tulisi arvioida, sillä SSRI-aineille on parempia vaihtoehtoja. Aikabiologiset hoidot ovat käytännössä ylivertaisia SSRI-aineisiin verrattuna. Kun niitä yhdistää psyko -sosiaaliseen tukeen, vaikkapa IPT: hen ja liikuntaan sekä muihin elämäntapamuutoksiin saadaan hyviä tuloksia ilman kielteisiä sivuvaikutuksia.
      Näen siis pulman siinä, että lääkärit eivät perehdy itse omakohtaisesti alkuperäistutkimuksiin ja pitävät itsestään selvinä asioita, jotka eivät pidä lainkaan paikkansa. Tunnen toki monia, lääkäreitä ja erityisesti psykiatreja, jotka ovat perehtyneet, joutuneet myllerrykseen ja muuttaneet toimintatapansa. Kiinnostava on vaikkapa Vantaalla toimivan Jeremy Wallacen blogi http://www.madinamerica.com sivustolla.

      1. Joku

        Yllä kommentissa otettiin vertailuun että masennuslääkkeiden käytön yleistyminen ei lisännyt henkirikoksia. Henkirikos on kuitenkin melko harvinainen. Harvinaisempi kuin kuolla liikenneonnettomuudessa. Mutta jos puhutaan agressiosta ja otetaan vaikka vertailuun poliisin tietoon tulleet kaikki väkivaltarikokset. Niissähän on selvää nousua -90 ja 00-luvulla.
        Itsemurhien sijasta hyvänä vertailukohtana olisi käyttää myös muuta itsetuhoisuutta kuten esimerkiksi viiltelyn yleisyyttä. 80-luvulla ei juuri viiltelijöitä ollut. Nyt käytännössä lähes jokainen nuorisopsykiatrinen potilas on viillellyt tai polttanut itseänsä.
        Kuten yllä kommentissa sanoit niin tilastoissa on paljon muuttujia mutta jos ollaan mustavalkoisia ja otetaan masennuslääkkeiden käyttö ja poliisin tietoon tulleet kaikki väkivaltarikokset vertailuun niin mahtaisikohan löytyä syy-seuraussuhde.

  12. Johanna

    Hei!
    Olen juuri vähentämässä SSRI-lääkitystäni, teen sen kuitenkin mahdollisimman hitaasti, jotta välttyisin itsemurha ajatuksilta. Tänään on kolmas päivä menossa ja jalkoja raapiessa tuli mieleen ajatus, että voisin veitsellä raapia niin helpottaisi. Eihän mulla herran jestas tavallisesti tämmösiä ajatuksia ole! Saati että toivoisin kissani kuolevan. En ole kertonut tästä hoitajalleni, koska pelkään että mulle sanotaan ettei mun pitäisi lopettaa ym. Mä tiedän että teen oikein enkä oo kokenut lääkkeistä olevan mulle mitään hyötyä. Mutta näiden kaikenlaisten tuntemusten kestäminen on hankalaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *