ADHD – eli miksi miljoonille lapsille annetaan piristeitä

ADHD – eli miksi miljoonille lapsille annetaan piristeitä

poikasotta

ADHD:stä kirjoittaminen on pulmallista, koska ilmiö on niin suuri. Sen toivoisi kuuluvan vain Jussi Valtosen romaanimaailmaan.

ADHD-diagnoosin viralliseen tautiluokitukseen lisännyt psykiatri Allen Frances  on myöhemmin katunut asiaa julkisesti. Hän mielestään osaltaan aiheutti maailmanlaajuisen epidemian synnyn, koska lääketeollisuus tarttui tehokkaasti uuteen markkinamahdollisuuteen.

 

 ADHD – tarkkaamaton, aktiivinen, impulsiivinen.

ADHD-luokittelun voi saada, jos on arvioijan mielestä tarkkaamaton sekä liian aktiivinen ja impulsiivinen. Toiset ADHD:t ovat lähinnä tarkkaamattomia, toiset enimmäkseen aktiivisia ja impulsiivisia.

Diagnoosi on kiinnostava, koska esimerkiksi masennusluokittelu perustuu henkilön haastattelussa kertomaan kuvaukseen kokemuksestaan. ADHD perustuu arviointiin käyttäytymisestä ja sen valtava yleistyminen maailmassa liittyy ennen kaikkea opettajien ja vanhempien huoleen lasten koulumenestyksestä.

Morrow tutkijaryhmineen julkaisi 2012 artikkelin miljoonan lapsen todennäköisyydestä saada ADHD:n vuoksi lääkettä riippuen  syntymäkuukaudesta.

adhd kuukausi

Loppuvuodesta syntyneillä on paljon suurempi todennäköisyys olla ADHD-lääkityksellä kuin alkuvuodesta syntyneillä. Joulukuussa syntyneellä pojalla on kuusinkertainen riski verrattuna tammikuussa syntyneeseen tyttöön.

Syy ei liity vuodenaikaan tai horoskooppimerkkiin. Lasten ja nuorten käyttäytymisen kypsyyttä vain verrataan samana vuonna syntyneisiin luokkatovereihin. Nuorempana olo on varmaan myös sosiaalisesti vaikeaa.

Aivotutkijoiden johtava teoria, jonka mukaan ADHD liittyy keskushermoston hitaaseen kypsymiseen ei ole ristiriidassa tämän havainnon kanssa. Kriitikot ovat kuitenkin kysyneet, milloin hitaasta kypsymisestä tuli sairaus. .

 

 

ADHD lääkkeet ovat piristeitä

ADHD-pulmiin on kehitetty monenlaisia hoitomenetelmiä. Sen lääkitys on kuitenkin yleistynyt muutaman vuosikymmenen aikana runsaasti. Lääkkeet ovat piristeitä, jotka toimivat amfetamiinin ja kokaiinin tavoin. ADHD-lapsilla ja -nuorilla ne vähentävät vilkkautta ja impulsiivisuutta. Opettajat ja vanhemmat ovat usein tyytyväisiä lääkkeiden käytön aloittamisen aikaansaamiin muutoksiin.

 

Tutkimus keskittyy lyhytaikaisiin vaikutuksiin

Kuten yleensäkin mieleen vaikuttavien aineiden osalta, tutkimukset keskittyvät niiden lyhytaikaisiin vaikutuksiin. Tämä on valitettavaa. Aineita käytetään usein varsin pitkäkestoisesti, niihin syntyy riippuvuus ja lääkityksen lopettamista harvoin tuetaan. ADHD-tutkimukset ovat ongelmallisia myös siksi, että niissä nojataan yleensä vanhempien ja opettajien arvioihin. Samat henkilöt ovat usein olleet aloitteellisia lääkinnän suhteen. ADHD- pitkäaikaislääkinnän tutkimuksia näyttää olevan kaksi.

 

Pitkäaikaistuloksia, MTA

2009 julkaistiin tulokset USA:n terveysviranomaisten rahoittamasta suuresta ”Multi-Modal Treatment” – tutkimuksesta. Siinä seurattiin kuudesta kahdeksaan vuotta ADHD-lääkitystä saaneita ja heitä verrattiin vastaaviin lääkitsemättömiin ADHD nuoriin. 14 kuukauden kohdalla tulokset olivat lupaavia lääkkeiden tehon kannalta, mutta alkoivat siitä hiipua. 3 vuoden kohdalla oli selvää, ettei niistä ollut hyötyä. Kuuden – kahdeksan vuoden seurannassa ADHD – lääkkeistä ei osoittautunut olleen hyötyä millään arvioidulla osa-alueella.

 

Pitkäaikaistuloksia. Quebec, Kanada.

Vuodesta 1994 alkaen kanadalaiset tutkijat seurasivat tiiviisti 16 00 lasta. Seuranta jatkui aina vuoteen 2008. Vuonna 1997 Quebecin osavaltio alkoi korvata sairausvakuutuksesta ADHD- lääkintää. Tämä lisäsi kirjoitettujen lääkereseptien määrää suuresti. Se antoi tutkijoille mahdollisuuden seurata, mitä ADHD:n lääkinnästä seurasi quebeciläisille verrattuna muun Kanadan ADHD-lapsiin. Tutkijat raportoivat artikkelissaan 2014 lääkinnän johtaneen negatiivisiin seurauksiin: huonovointisuuteen ja masennukseen, huonoihin väleihin vanhempien kanssa sekä koulusuoritusten heikentymiseen. Erityisen haitallisia seuraukset olivat tytöille.

ADHD ja sen lääkintä, jota nauttii jo sangen monta miljoonaa lasta, on ilmiönä ristiriitainen. Haittavaikutukset yksilöille ja yhteiskunnalle alkavat kasaantua. Moni epäilee edelleen koko ADHD:n olemassaoloa. Palataan aiheeseen. Jos tiedät jotain kiinnostavaa siitä, kerro toki.

One thought on “ADHD – eli miksi miljoonille lapsille annetaan piristeitä

  1. Pasi

    Empä tiedä. ADHD on vain käyttäytymistä ja leimaamista. Lapsi voi olla turhautunut, suuren kapasiteettinsa vuoksi. Aikuiset havaitsevan tämän ADHD:na, koska lapsi ei pysty toteuttamaan tätä aivokapasiteettiaan aikuisten antamien lapsen reunaehtojen puitteissa.

    Esim. älykäs koirakin voi hajottaa huonekalut turhautuessaan, se on reaktio.

    Esim 2. poikalapset pelailevat hyvinkin keskittyneesti videopelejä – vaikeitakin ja keskittymistä vaativia, mutta koulukäytöksen perusteella epäillään ADHD:tä. Hän pystyy kuitenkin keskittymään jopa aikuisille hoksottimia vaativiin videopeleihin, mutta ei opetukseen koulussa.

    Jos ADHD olisi todellinen sairaus, lapsi ei pystyisi keskittymään yhtään mihinkään.

    Täten ADHD ei voi olla sairaus, se on reaktio ympäristöön. Sairaus on ympäristössä – meissä aikuisissa. Ennen lapset saivat leikkiä ja touhuta ulkona enemmän, nyt sidotaan ”opetusohjelmaan”, sisätiloihin, suorittamiseen, ja tasaväkistetään kaikki, ja siitä lapset turhautuvat ja tätä vastaan kapinointi on terve ja luonnollinen reaktio.

    Lapset reagoivat varmasti jos opetetaan jotain luonnotonta, esim. sukupuolineutrauliutta tai suvaitsevaisuutta kaikenlaista vierasta ja arvaamatonta kohtaan. Lapset vaistoavat turvattomuuden, ja valehtelun ja reagoivat siihen omilla lapsen resursseillaan. Eli, pahempaan suuntaan ollaan menossa yhteiskunnallisesti. Kohta tarvitaan tonnikaupalla psyykenlääkkeitä jotta edes lapset saadaan pidettyä rauhallisina, aikuisista puhumattakaan. Perinteinen konstihan tähän kansan uneen tuudittamiseen ovat olleet kansalle esitetyt sirkushuvit (televisio) ja hyvät yhteiskunnalliset olot – turvallisuus. Nykyisin meillä on jäljellä enää sirkushuvit. Ehkä vesijohtoveteen on alettu lisäämään pikkuhiljaa SSRI lääkkeitä, tai ruokaan. Lapset eivät ole päässet vielä tarpeeksi näitä ”herkkuja” nauttimaan, joten siksi valppaille ja älykkäille yksilöille helposti annetaan diagnoosi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *